Vaikka Tanja onkin tässä taistellut varsin ikävän angiinan kourissa, päätimme kuitenkin lähteä lauantaina katsomaan, mistä tässä ravintolapäivävillityksessä on oikein kyse. Samalla oli tarkoitus hoitaa vähän muitakin asioita, joihin sisältyi mm. moottoripyörän pesua. Valitsimmekin muutamia ravintoloita jo ennakkoon kartalta ja lähdimme liikenteeseen heti aamusta.

Ensimmäinen kohteemme oli Herttoniemen metroasema ja Metron Munkki ja Herkku niminen myyntikoju. Olimme kuitenkin ilmeisesti hieman liian ajoissa liikenteessä ja kyseistä kojua ei ollutkaan paikanpäällä jo heti kymmenen nurkilla. Päätimme siis jatkaa matkaa.

Koska päivän muu ohjelma suuntasi kulkuamme kohti Konalaa, päädyimme seuraavaksi Munkkivuoressa sijaitsevalle Helsingin ranskalais-suomalaiselle koululle, jossa tuottonsa luokkaretkirahastoa yhdelle koulun luokista kerrytti Crêperie de Bourges. Tarjolla oli perusranskalaisia herkkuja, joista päädyimme valitsemaan crêpit, minulle makean ja Tanjalle suolaisen. Paistaminen tapahtui koulun takapihalla. Makean version sainkin nopeasti, mutta suolaista versioa Tanja joutui odottelemaan hieman. Makeaan versioon valitsin täytteeksi banaania ja kanstanjahilloa, suolaiseen Tanja valitsi täytteeksi pinaattia, fetaa ja sipulia. Varsin maukkaitten crêpien jälkeen lähdimme taas liikeelle tarkoituksenamme löytää toinen Munkkivuoressa sijaitseva ravintola, Muusan lasten herkkupiste (HEI, kuka voisi vastustaa hodaria aamupalaksi?!), mutta parhaista yrityksistämme huolimatta emme paikantaneet ravintolaa mistään. Siispä taas auton rattiin ja nokka kohti seuraavaa etappia.

Ravintolapäivälle on saatavilla kätevä applikaatio suunnilleen kaikille älypuhelinalustoille ja sen avulla  paikansimmekin seuraavan kohteen: Munkkiniemessä tarjoili partiolippukunta Kirisiskojen ja Mustien Veljien Makkarabaari perusmeiningillä grillattua makkaraa. Vaihtoehtoina oli perus grillimakkara, joskin kyseessä oli Eetvartti eikä mikään Camping, Bratwurst, jonka kylkiäisenä sai makkaran etnisen alkuperän mukaisesti hapankaalia, sekä mustaa makkaraa puolukkahillon kera. Vaikka entisenä Tamperelaisina musta kiinnostikin kovasti, päädyimme kuitenkin grillimakkaraan. Kävimme myös samalla tutustumassa partiolaisten myyjäisiin ja ostimmekin arvat. Arpaonni ei kuitenkaan suosinut tällä(kään) kertaa, ja poistuimme mukanamme vain muisto chilisinapilla voidellusta Eetvartista.

Saatuamme aamupalan hoidettua olikin vuorossa päivän moottoripyörätoiminnot, mihin liittyi hieman shoppailua motonetissä, browsailua Hanxilla ja pyörän pesemistä siellä, missä se on ehdottomasti kielletty. Kun punainen opelukoneelta kuulostava mopedi oli hinkattu puhtaaksi, pääsimme taas jatkamaan matkaa kohti seuraavia ravintoloita. Ravintolapäiväapplikaatio näytti meille suunnaksi Alppilan, jossa muutamia ravintoloita olikin sopivasti vieri vieressä.

 

Porvoonkadulla, siis kirjaimellisesti kadulla, oli pieni katukeittiö nimeltään Auki O. jossa isoissa padoissa valmistui gulassia. Pysäköimme auton sen viereen, mutta päätimme kuitenkin ohittaa ravintolan ostamatta mitään. Olimme nimittäin juuri bonganneet jotain paljon mielenkiintoisemmalta kuulostavaa: Sturenkatu 12:sta sijaistsevassa Kumppanuustalo Hannassa paikallisen Meidän asiamme - Mary oli pystyttänyt Mary's Cantina nimisen meksikolaista ruokaa tarjoilevan ravintolan. Kuvaus lupaili myös valokuvanäyttelyä, elävää musiikkia ja Tortilla El Diablo haasteen, jonka syöjä saisi rahansa takaisin sekä diplomin kyseisen tortillan syömisestä. Popupiksi isohko ravintola olikin lähes täynnä paikalle saavuttuamme ja valittuamme ruokamme (Tanjalle Chli con carne tortillalla, minulle nachoilla) jouduimmekin odottelemaan tovin, että pääsimme istumaan. Viihteenä saimme seurata vierestä tuon haastetortillan syömistä, joka sujuikin varsin mallikkaasti ja voitokkaasti haasteen vastaanottaneelta mieheltä. Elävää musiikkia soi viereissä tilassa, mutta päätimme jatkaa matkaa.

Vesilinnakadulta löytyikin seuraava kohteemme: Kakkuravintola-RR oli avattu pienehköön mutta varsin kodikkaaseen kerrostaloyksiöön. Nuorehkoja naishenkilöitä parveili lauma kakkuja kauppaamassa, joista tosin yksi osoittautui varsinaiseksi leipuriksi. Kakkuja oli tarjolla useita ja niitä oli kuulemma hartaudella leivottu jo tiistaista asti. Kyseisellä ravintolalla oli myös varsin oivaltava konsepti: jokaisen kakunpalan mukana sai reseptin kyseiseen kakkuun. Tanja valitsi Lumipallokakun, minä taas puolestani Syyskakun. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä nyt mainita, etten muista koska olisin viimen saanut näin hyvää kakkua. Maistoin myös tuota Tanjan valintaa ja varsin maukasta oli sekin. Kyseisen ravintolan pitäjällä on myös blogi, jossa näyttää pikaisella vikaisulla olevan reilu annos kaikkea, mikä saa sinut kuolemaan nuorena veritulppaan tai muuhun vastaavaan elintasotautiin. Blogi löytyy osoitteesta http://www.bakingsunday.blogspot.fi/

Kotiinpaluumatkalla annoimme vielä Metron Munkki ja Herkulle toisen mahdollisuuden ja tällä kertaa tärppäsi. Kylmissään olevan näköinen tyttönen myi saippuaa ja leivonnaisia metroaseman ovella. Valitsimme mukaamme makkara-rucola piirakan sekä minulle munkin, jota olin koko päivän odottanut. Munkkirinkilä ja piirakka saivat kuitenkin odotella aamuun asti syöjäänsä, keikkakiireiden takia kun vietin illan ja yön poissa kotoa. Aamupalalla maistui kuitenkin varsin maukas piirakka sekä jo vähän kuivunut eilinen munkki.

--

Jo ensimmäisen ravintolapäivän myötä syntyi haave oman popup ravintolan pystyttämisestä. Ikäväksemme ravintolapäivät ovat vain osuneet aina niin, ettei sellaisen pystyttäminen ole ollut mahdollista. Mutta mikäli vaan ensi kesänä aikataulut sen sallivat, pitää tällaisen ravintolan pystyttämistä ehdottomasti kokeilla. Muutamia ideoitakin on tässä konseptin osalta tullut, viimeisimpänä ideana syntyi ajatus sarjakuvamaisesta sitruunamehua (eng. lemonade) ja jokin aika sitten löytämäni reseptin mukaisia sitruunakeksejä kauppaavasta tienvarsikojusta. Muitakin ideoita toki on tullut, katsotaan nyt, mikä niistä päätyy toteutukseen.

Tällä kertaa vuorossa on äärimmäisen simppeli ja halpa perusruoka, jonka valmistuksessa saadaan pienellä jipolla aikaiseksi varsin eeppisen herkullinen riisi samaan aikaan, kun kana kypsyy. Resepti on lähtöisin äidiltäni, joka onkin kanaa laittanut tällä tavalla niin kauan kuin vain suinkin jaksan muistaa.

Kanaa ja riisiä uunissa

1 paketti marinoituja kanankoipia (3-4 kpl)
3 dl riisiä
4-5 dl vettä

Ota käyttöön kannellinen, iso lasivuoka. Esimerkiksi Pyrexin reilun kokoinen. Laita riisi vuokaan pohjalle ja asettele kanankoivet riisin päälle. Kaada kanojen rasiasta marinadin jämät ja jos haluat oikein herkutella, niin kaadat päälle vielä vaikkapa hot wings kastiketta oman maun mukaan. Lisää astiaan vielä vesi joukkoon ja laita kansi päälle. Kypsennä 175 asteisessa uunissa tunnin ajan. Ja tadaa! Eeppisesti maustettu riisi on valmistunut ekstramurean kanan kanssa!

Todella simppeliä ja vaivatonta arkiruokaa, maistuu vaikkapa salaatin kera.